Miten se on sinulta pois?

Lähes jokainen muistaa päiväkodistaan sen kummallisen tytön, joka käveli aitojen vieressä kiviä keräillen. Tai joka ei ollut oppinut pyöräilemään, vaikka oli eskarissa. Eikä välttämättä edes puhunut.

Lähes jokainen muistaa koulusta sen pojan, jonka oli pakko olla homo. Milloin kävelytyylistä tai puheesta johtuen. Mutta erikoinen se oli silti.

Olen tyytyväinen pohjalaisista juuristani, mutta onnellinen siitä, että asun nyt muualla. Erilaisuutta ymmärretään sukupolvissa ja maanosissa niin kovin eri tavalla. Itse pidän muun muassa maahanmuuttajista ja homoista. Lapsuudessani heistä ei aina pidetty. Tai heitä kummasteltiin. Pidän myös vammaisista ja autistisista. Niinkun oikeasti pidän, tiedättekö.

Kummastelu pitää sallia, ei muuten voi oppia ymmärtämään erilaisuutta. Kummastelu on mielestäni merkki siitä, että yrittää ymmärtää. Kummastelusta ei saa syyllistää.

Eilen kuulin vähän erilaisen tapauksen tavasta kummastella. Käytän siitä termiä ”harkitsematon suvaitsemattomuus ja väliinpitämättömyys.” Ja tällä hetkellä se on minulta jopa kauniisti sanottu.

Autistinen nuori mies oli ollut avustajansa kanssa viettämässä viikonloppua Helsingissä. He matkustivat raitiovaunulla, mikä oli pojasta mukavaa. Raitiovaunussa ilmeisesti jonkin verran humalassa ollut pariskunta oli kiinnittänyt huomioita tuohon erilaiseen nuoreen mieheen, joka oli äännähdellyt ”yhteiskuntaan epätyyppillisesti”. Hihkuva nuori mies oli ollut paitsi iloinen, myös äännähtelyllään pitänyt itsensä taitavasti rauhallisena vieraassa, meluisassa ympäristössä, ja koki onnistumisen tunnetta ja iloa.

Raitiovaunusta poistuessaan pariskunnan nainen löi kasvoihin tuota ilosta hihkuvaa nuorta miestä ja huusi: ”Ole hiljaa!”. Tässä kohtaa minua suututtaa liikaa, jotta osaisin argumentoida objektiivisemmin.

Tilanne on harvinainen, mutta ääriesimerkkiä siitä valitettavasti ei silti saa. Miten toisen ihmisen erilaisuus on sinulta pois? Miksi homo tai autistinen ärsyttää? Miksi vammaisen ihmisen olemassa oloa sellaisenaan pitää toistuvasti puolustaa tai oikeuttaa?

Humalatilan vaikutus arviointikykyyn on ilmeinen, mutta sillä tätä yhteiskunnassa vallitsevaa ongelmaa ei pidä selittää pois. Luulen, että suuri vaikutus asenteisiin ja epäluulojen syntymiseen on sillä, että emme kummastele tarpeeksi.

Haluaisin haastaa jokaisen pohtimaan, onko toisen ihmisen hihkuminen tai vaikkapa vipsuttelu minulta pois? Ja jos se kummastuttaa, niin kummastellaan! Kummastellaan sitä, miksi se on niin ihmeellistä? Mistä ne kummastuksen tarpeet tulevat?

Nostan hattua tuon nuoren miehen äidille, joka selvisi kunnioitettavasti tapahtuneen käsittelystä. Itselläni lienee tehtävää vielä kummastellessa omia, tapahtuneen nostattamia tunnereaktioita, jotta osaisin vastaavassa tilanteessa toimia fiksusti.

Kokeillaanko tänään vähän kummastella erilaisuutta? Miten taitavaa onkaan iloisella hihkumisella sulkea ylimääräinen häly pois, ja nauttia keväisestä raitiovaunukyydistä!