Ensimmäinen vaalipaneeli. Neljä ehdokasta, neljä ihmistä, neljä puoluetta ja neljä erilaista katsomusta maailmaan ja tulevaan.
Lapset ja nuoret pohtivat nykypäivän asioita ja tapahtumia yllättävänkin paljon! Heitä mietitytti niin tasa-arvoinen avioliittolaki kuin Nato, siinä missä se mietityttää minua tai vaikkapa Päivi Räsästä.
Olen edelleen sitä mieltä, että tärkein investointimme ovat lapset. Mutta minkälaiseen maailmaan me haluamme lapset kasvattaa ja opettaa? Sitä kannattaa miettiä, ihan vaikka äänestäessämme eduskuntavaaleissa.
Jos 13-vuotiaille nuorille sanotaan, että emme pärjää nykyisellä puolustuksellamme, ja että rajan taakse tarvitaan Naton tykit, jotta Suomi on turvallinen… mitä mielikuvia se mahtaa saada aikaan? Onko se ihan oikeasti realismia, vai kasvatetaanko meillä Suomessa lapset edelleen pelkäämään? Ihan varmuuden vuoksi. Pelkotapakasvatus voisi minun puolestani jäädä.
Tasa-arvoinen avioliittolaki puhutteli syystäkin nuoria. Minä kannatan sitä ehdoitta, ja sanon sen myös ääneen. Rakkaus, ja oikeus rakkauteen, on osa ihmisen lähintä minuutta. Sen rajaaminen tai kieltäminen ei ole kenenkään oikeus. Tasa-arvoinen avioliitto ei ole keneltäkään pois.
Esittäytyessäni myös nuori naiseuteni suhteessa politiikkaan herätti huomiota. Meillä Uudenmaan Vihreissä kun on tällä hetkellä ehdokkaana seitsemän 30-40 vuotiasta naista. Niin että mikä minut – nuoren naisen, sai hakeutumaan politiikkaan? Kouluihin suunnatut säästöt! Yksinkertaisesti. Erityisopetuksesta oltiin leikkaamaassa pois miljoonia. ”No mutta nythän sinne ollaan suuntaamassa lisärahaa.”
Niin. Kyllä ollaan. Ja sen tiedänkin. Koska tämä nuori nainen ja yli 25 000 muuta suomalaista jyrähti.
Comments