Minuun istutettu?

Tämä on ensimmäinen itsenäisyyspäivä, jolloin en koe varauksetonta ylpeyttä suomalaisuudestani. Ensimmäinen.

Myös oma keskinkertaisuus ärsyttää. Olen saanut itseni tällä viikolla kaksi kertaa kiinni siitä, että muodostan ajatukseni jonkun ihmisen käyttäytymisestä sen pohjalta, mikä on hänen taustansa. Yksikin oli jopa niin brutaali, että ehdin tuon 10 sekunnin ajan ajatella: ”just joo. No jos on jaguaari, niin selittäähän se, miksi pitää meidän perhettä huonona”.

Onneksi ärsyynnyin itseeni saman tien ja tajusin tuon autolla arvioinnin perustuvan johonkin ihan huuhaan kaltaiseen. Johonkin ennakkoluuloon, joka on minuun istutettu joskus jossain, ja olen sen omaksunut. Mutta kuinka ärsyttävää.

Toisen ehdollistumisen huomasin eilen, kun törmäsin FB:ssa ryhmiin tai profiileihin, joihin oli valittu tausta- tai profiilikuvaksi Suomen lippu. ”Onko tuo joku rasisti- tai ääri-isänmaallisradikalisti” …jolloin havahdun paitsi omaan ikinä ennen kokemattomaan suomen lippua koskevaan ennakkoluuloon…Mutta myös siihen tosiasiaan, että Suomen lippua on oikeasti käytetty viime aikoina liian usein rasististen ryhmien ja tekojen ”tunnuksena”. Se toden totta tahrii minun sisäistä suomalaisuuttani, ja saa minut toisinaan jopa häpeilemään sitä.

Minun kahdesta lapsestani toinen haluaisi mennä halaamaan maahanmuuttajia, koska heillä on ollut kurjaa. Toinen toteaa: ”Jokainen on omituinen. Jokaisella on omat juttunsa.”

Heistä olen tavattoman ylpeä. He ovat ennakkoluulottomia suomalaisia. Päätän seurata heidän vilpittömyyttään, ja oppia heiltä suomalaista suvaitsevaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Ja se tekee myös minusta – ylpeän suomalaisen.