Kuluneiden viikkojen aikana Espoossa on ollut huomattavia ongelmia koulukyytien toiminnassa. Tapaukset ovat saaneet huomiota niin paikallisessa, kuin valtakunnallisessa mediassakin. Ja syystä.
Kun puhutaan lasten ja vammaisten koulumatkasta ja sen turvallisuudesta, tulisi tämän takaaminen olla ensisijainen ja itsestäänselvyys. Pienet myöhästymiset, tai vaikkapa kaluston äkkinäinen hajoaminen, ovat niin sanottuja inhimillisiä ongelmia, joita ei aina ole mahdollista ennakoida.
Kuluneen elokuun aikana vanhemmat ovat kuitenkin reklamoineet Espoon kaupungille mm. 40-60 minuutin myöhästymisistä, ajologistiikan ongelmista johtuen yli 60 minuuttia kestävistä koulumatkoista, kyytien jäämisestä tulematta, väärällä kalustolla noutamisesta, tiedonkulun puuttumisesta koskien haku- ja tuontiaikatauluja, sekä pahimpana tiedossani olevat kolme tapausta, joissa vammainen lapsi on jätetty kodin/koulun lähelle ilman vastaanottajaa.
Viimeiset mainitsemani tapaukset ovat heitteillejättöä. Tilanteita, joita koulukyydeissä ei pitäisi koskaan tapahtua. Vanhempien vihaisuus on ymmärrettävää, ja se pitää ottaa vakavasti. Vammaisilla lapsilla on usein, ja lähes poikkeuksetta haasteita seuraavilla osa-alueilla;
kommunikointi, puheen tuottamisen vaikeus, ääniyliherkkyys tai vaarantajun puuttuminen/heikentyminen. Nämä ovat lapsen yksinjäämisen kannalta oleellisia asioita ymmärtää. Ilman vastaanottajaa ulos jättäminen aiheuttaa lapselle hengenvaarallisen tilanteen.
Onko Espoon kaupunki kilpailuttanut kuljetusyhtiöt riittävällä asiantuntemuksella ja ymmärryksellä? Kaupungin on varmistettava, että lapsia kuljettavat henkilöt ovat riittävän perehdytettyjä kuljetustehtäväänsä. Lasten turvallisuus on kyettävä takaamaan sataprosenttisesti.
Yhden lapsen jättäminen ilman vastaanottajaa on tilanne, jota ei pitäisi koskaan tapahtua. Mutta kahden kohdalla sen pitää olla mahdoton.
-Noora Koponen
Espoon kaupungin valtuutettu (vihr.)
kirjoitus julkaistu Länsiväylässä
Comentários