Eteisen väliovi on jäänyt kiireessä jälleen auki. Käyt sulkemassa oven perässäni, oikaisten samalla eteisen rullalla olevan matonkärjen suoraksi.
Naurahdat iloisesti, kun asiat ovat taas kohdillaan.
Illallisen syötyäsi pyydät minua rapsuttamaan jalkapohjaasi. Se on sinusta hurjan hauskaa, ja ilosi saa pitkän työpäiväni väsymyksen tuntumaan hetkessä historialta.
Sinun jalkapohjasi on jo valtavan suuri. Minun käteni ei yllä kantapäästä enää edes varpaisiisi asti. Sinä olet kasvanut ja sinä kasvat yhä edelleen.
Haluat paljon enemmän olla poissa luotani kuin ennen. Haluat harjoitella omia asioitasi, sinua itseäsi. Harjoitella olemaan omillasi ja tehdä asioita toisten aikuisten kanssa.
Ja haluat edelleen palata viereeni ja käydä nukkumaan niin, että sanomme hyvää yötä toisillemme, ennen kuin sammutan huoneestasi tummenevan kuulampun. Et koskaan käy nukkumaan ilman koskettamatta kasvojani.
Kun olet nukahtanut, tulen käymään vielä vierelläsi ihmettelemässä sinua. Valvon edelleen, että olet nukahtanut. Valvon edelleen, että olet turvassa.
Joka päivä pelkään, että joudun luopumaan sinusta. Pelkään sitä, koska maailma ei ole vielä osoittanut minulle, että se huolehtisi sinusta ehdoitta. Pelkään sitä, että maailma ei ymmärrä sinua.
Mutta se ei ole sinun syysi, sillä sinä ansaitsisit sen.
Kun sinun on paha olla, sinun on paha olla kokonaisen maailman verran. Niin paljon, että kehosi rajat eivät riitä pitämään pahaa oloa sisällään.
Ja kun sinun on hyvä olla, sinun on hyvä olla yli tuhannen maailman verran!
Et koskaan lähde pois, jos lähelläsi on joku joka on yksin.
Etkä koskaan lähde pois, jos joku toinen tarvitsee huolenpitoa.
Etkä varsinkaan silloin, jos joku toinen tarvitsee ihmistä, joka ymmärtää.
Sinä et sano mitään, mutta ymmärrät minua aina paremmin kuin muut.
Eikä sinun tarvitse sanoa mitään, sillä kaikki maailman metsät, peurat ja linnut ymmärtävät sinua.
Sinä olet koko maailma, paljon enemmän kuin minä.
Ja juuri siksi sinä olet täällä.
Hyvää kansainvälistä autismitietoisuuden päivää!
Comentários