top of page
  • Writer's pictureNoora Koponen

Kuulen sanoja, jotka satuttavat


Vaellus vaalikentillä on taas alkanut ja tuonut parin hiljaisemman koronavuoden jälkeen ihmiset lähemmäs ehdokkaita ja muuta kampanjaväkeä. Itselle tuntemattoman henkilön kanssa keskustelu voi parhaimmillaan tuoda uusia näkökulmia tuttuihinkin aihealueisiin, ja siksi pidän siitä kovasti. Mutta sitten on olemassa myös se kurjempi kääntöpuoli.


Se on se hetki, kun seisot keskellä kauppakeskusta tai katua ja joku alkaa suoltamaan halventavaa ja ihmisarvoa loukkaavaa tekstiä. Kun kuuntelet sanoja, joiden esittäjälle on jokseenkin normaalia jaotella ihmisiä eri tasoille. Pahin on se hetki, kun huomaa, että toinen ei edes ymmärrä sanojensa merkitystä. Olen usein miettinyt, kuinka monien vaalien päästä tulee vastaan se kampanja, jolloin kenellekään ei tarvitsisi enää sanoa, että en käy keskustelua tällaisilla sanoilla.


Asioista, ihmisistä ja ongelmista pitää keskustella, mutta se on tehtävä kunnioittavasti. Halventavien kielikuvien käyttö normaalissa keskustelussa kertoo minulle lähinnä siitä, että ratkaisua ei edes tarvita, kunhan päästään moralisoimaan. Oli kyse sitten ihonväristä, uskonnosta, vammaisuudesta, työttömyydestä, päihde- tai jaksamisongelmista tai vaikkapa lapsien lukumäärästä.


Jos keskustelun lähtökohta on se, että toisen ihmisen ihmisarvo on heikompi, voidaan todeta, että ratkaisun avaimet monitahoisiin ongelmiin eivät ole käsillä.


Vaalikenttien erikoisuus on se, että seuraava keskustelija voi olla hän, jota edeltävä juuri lyttäsi. Ja kohtaloita, niitä kuulee kaikenlaisia. Yhteiskunta ja järjestelmä pettää liian usein, mutta pahimmalta tuntuvat ne ennakkoluulot, joita ihmiset kohtaavat. Kuvittele tilanne, jossa olet ollut lähes 20 vuotta Suomessa IT-alalla töissä ja edelleen viranomaiset lähtökohtaisesti epäilevät pärjäämistäsi. Tai tilanne, kun sinua on pidetty kotimaassasi 2 vuotta kidutettuna ja paettuasi Suomeen ohikulkija sylkäisee päällesi. Entä miltä tuntuisi kuunnella älykkyytesi ja osaamisesi kyseenalaistamista vain siksi, että kehosi toimii eri tavoin. Arvostelua motivaatiosta siksi, että apua ei ole ollut saatavilla.


Toisista ihmisistä, heidän elämästään ja ajatuksistaan on valtavan helppo tehdä oletuksia, ehkä mielemme toimii automaattisesti siten. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme oikeassa, se on vain ajatus. Ratkaisevaa on se, mitä sanomme ja miten toimimme.


Tällä viikolla vietetään rasisminvastaista viikkoa. Se toimikoon hyvänä muistutuksena ihmisarvoa kunnioittavasta puheesta ja toiminnasta tästä hetkestä vaaleihin, ja vaaleista eteenpäin.


Blogi on julkaistu Vihreiden naisten sivuilla.


Ennakkoäänestys Suomessa 22.-28.3.


Vaalipäivä 2.4.

5 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Commentaires


bottom of page