top of page
  • Writer's pictureNoora Koponen

Kuinka sinä kohtaat erityislapsen?




Yle julkaisi 14.12.2022 uutisen yli sadan erityislapsen ja heidän perheidensä kohtelusta ja kokemuksista julkisilla paikoilla liikkuessa. Ahdistavia ja asiattomia kommentteja, tuijottamista, vanhemmuuden ja osaamisen kyseenalaistamista. Tämä on arkea niille perheille, joiden lapsella on erityisen tuen tarvetta. Suuri osa erityisen tuen lapsista kuuluu esimerkiksi neurokirjoon, lääketieteellisesti ilmaisten neuropsykiatristen häiriöiden kirjoon, joista käytetään puhekielessä usein termiä nepsy.

 

Ihmisten nuiva suhtautuminen erilaisuuteen ei rajaudu ainoastaan julkisiin paikkoihin, vaan voi heijastua myös erityislasten perheiden ystävyys- ja sukulaissuhteisiin. Neurokirjon lapsen vanhemmalle on arkea, että hänen vanhemmuuteensa kohdistuu arvostelua ja vähättelyä. Tämä voi pahimmillaan johtaa siihen, että perheen kynnys kodin ulkopuolisiin kontakteihin ja tapaamisiin osallistumisiin kasvaa. Kun arki on jo valmiiksi kuormittavaa, ei perheillä ole voimavaroja kohdata ja selvitä negatiivisista tilanteista. Tämä voi johtaa eristäytymiseen ja mahdollisten tukiverkkojen katkeamiseen. Erityinen vanhemmuus voi aiheuttaa myös leimaantumisen pelkoa.


Julkisilla paikoilla kohdattu epäasiallinen kohtelu ja kohtaaminen johtuu usein tietämättömyydestä neurokirjon piirteitä kohtaan, sillä suurin osa näistä piirteistä ei näy fyysisesti ulospäin, vaan ilmenevät esimerkiksi toiminnanohjauksessa tai vuorovaikutuksessa. Piirteet voivat näkyä muun muassa aistihavainnoissa, keskittymisessä, tarkkaavuuden kohdentamisessa tai sosiaalisten tilanteiden hahmottamisessa. 


Neurokirjoon kuuluvat lapset ja nuoret tarvitsevat hyväksyntää omalle olemukselleen. Ymmärrystä siitä, että tuen tarpeet tai stressaantunut käytös ei ole pahantahtoista, eikä epäonnistuneen kasvatuksen tulosta. Kyseessä on ominaisuus, joka lapsella on ja jonka kanssa selviytyäkseen meidän muiden on myös mukauduttava erilaisuuteen. 


Neurokirjoon kuuluvat lapset voivat tarvita ulkopuolisten ohjausta ja tukea niin arkeen, kuin sosiaalisiin tilanteisiin. Mutta tärkeintä on se, että heidät hyväksytään ympäristöönsä kuuluviksi yhtä yhdenvertaisesti, kuin kenet tahansa. Tässä jokainen meistä on avainroolissa. Näin paitsi lapsi itse, myös koko perhe saa tarvitsemaansa apua, tukea ja rohkeutta. Lapsen erityisyyden myötä perhe tarvitsee aina aikaa sopeutumiseen ja siihen, että se saa muodostettua itsensä omansa näköiseksi ilman pelkoa. Vertaistuki on perheille tärkeää ja on hyvä, että erityislasten kokemista epäasiallisista kohtaamisista puhutaan nyt avoimesti.


Yhteiskuntaamme kuuluu myös neurokirjo, ja meidän jokaisen tulee osoittaa, että asia on juuri niin. 


Noora Koponen, 


Kansanedustaja, Erityislapsen äiti


Anna Moilanen, 


Varhaiskasvatuksen opettaja, Erityislapsen äiti

2 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page