”Miksi Vihreät?” ”Eikö sinua pelota?”
No ei, vielä minua ei pelota. Saatan olla naiivikin, tai sitten vain hirvittävän utelias tapaus. Neljä viikkoa. 104 tunnetta.
Suomeen valitaan nyt uutta Eduskuntaa. Jokainen puolue, ja jokainen ehdokas pyrkii eduskuntaan omilla teemoillaan. Äänestäjien tehtävä on melkoinen. 2000 joukosta olisi löydettävä se eniten omansa, tai vähiten huono ehdokas.
On ollut hämmästyttävää, miten paljon olen saanut viestejä ja kysymyksiä äänestäjiltä, jotka etsivät ehdokastaan. Ja niin sen pitää ollakin! Äänestäjän pitää tietää, mitä äänestää. Ehdokkaan pitää kuunnella, mitä häneltä toivotaan. Mitä kerrottavaa ihmisellä hänelle on.
Olen saanut paljon neuvoja, ohjeita ja suosituksia. Osaan olen tarttunut, kaikkiin en. Äänimäärän havittelun näkökulmasta en tiedä onko se viisasta, mutta en halua politikoida itseäni kansanedustajaksi olematta oma itseni.
Moniammatillisuus on kuntoutuksen onnistumisen kulmakivi. Sama pätee politiikassa, ja minä on oman alueeni asiantuntija. Kukaan ei voi hahmottaa kaikkea, ja kaiken keskellä on aina ihminen. Tiedän sen kuulostavan kliseeltä, mutta siitä vaan ei pääse mihinkään! Kaiken keskellä ON oikeasti ihminen. Kun ihminen voi hyvin, hän jaksaa hoitaa itseään ja toisia, työtään ja luontoa.
Eduskuntaan tarvitaan nyt erilaisia ihmisiä. Jotta hyviä päätöksiä syntyisi, moniammatillista osaamista on oltava. Edustajan on osattava esittää hänelle tutut asiat ymmärrettävästi. Edustajan on osattava kuunnella, mitä hänelle kerrotaan. Ilman kuuntelemista ja ymmärrystä toisia kohtaan, maailma ei muutu. Pekka Haavisto sanoo, että ”Maailma muuttuu, kun sitä muutetaan.” Ja se on ihan totta. Nyt on oltava rohkea, oli ehdokas tai äänestäjä.
Vielä minua siis ei pelota. Saatan halata vanhaa puunrunkoa kalliolla, joka näyttää yksinäiseltä. Minulta liikenee sille hetki aikaa ja siitä tulee hyvä ja vähän hassu olo. Olenko siis siksi Vihreä? En tiedä. Mutta Vihreissä saan näitä laulujani laulaa.
Commenti