Olen kahden lapsen äiti Espoosta, Espoon kaupunginvaltuutettu, fysioterapeutti, sekä Autismi- ja Aspergerliiton kouluttama kokemusasiantuntija.
En koskaan ajatellut päätyväni politiikkaan tai että tavoittelisin kansanedustajuutta. Toisaalta en myöskään koskaan ajatellut viedessäni lasta kouluun, että hän voisi jäädä paitsi tarvitsemastaan opetuksesta.
Mediassa olen tullut tutuksi ”Nuutin äitinä”, puolustettuani julkisesti autistisen poikani tasavertaisia oppimisoikeuksia keväällä 2014.
Neljä vuotta sitten, lähtiessäni ensimmäistä kertaa mukaan eduskuntavaaleihin ajattelin, ettei kukaan poliitikko tee tahallaan ihmisiä syrjiviä päätöksiä. Sittemmin olen luottamustoimessani todennut, etten ole aina aivan varma, onko asia sittenkään niin.
Olen oppinut, että vain harva päättäjä pystyy yksin muuttamaan mitään. Muutosten aikaansaaminen vaatii aina kuulijoiltaan ymmärrystä, kykyä ottaa uutta tietoa vastaan. Silloin tarvitaan enemmän palapeliajattelua, eriväristen palojen mukaan ottamista, jotta koko kuva saadaan valmiiksi.
Autisminkirjon yhtenä symbolina pidetään palapeliä, ja yhtä siihen eri tavalla sopivaa, eriväristä palaa. Poikani on opettanut minua vipsuttamaan käsillä vaahteranlehtiä, jotka suhisevat ja muuttuvat väriltään syksyn tullessa kirkkaan kultaisiksi. Vipsuttaminen saattaa kuulostaa ja näyttääkin vähän erikoiselta, vähän kuin mukaan kuulumattomalta palalta.
Erilaisuutta pitää kuitenkin osata kunnioittaa, ja erilaisuus pitää sallia. Kukaan ihminen ei synny ymmärtämättömäksi tai rasistiseksi. Lastemme arvojen muovautuminen ja maailmankatsomuksen kehittyminen ovat seurausta siitä, mitä me vanhempina ja yhteiskuntana heille opetamme.
Opetammeko me heille sen, että vaahteroiden vipsuttaminen on hauskaa vai sen, että se on todella outoa?
En halua viedä eduskuntaan ainoastaan itseäni, vaan haluan viedä sinne kaikenlaiset palapelit ja vaahterat. Haluan viedä sinne lapset, ennaltaehkäisevän kuntoutuksen, ihmisten varhaisen tukemisen ja erilaisuuden.
Mutta erityisesti lapset.
Comments